Kartanlukutaito
Kartanlukutaito tarkoittaa karttakuvan hahmottamista suhteessa ympäristöön. Kartanlukutaidon haasteena on ymmärtää kolmiulotteisen ympäristön kaksiulotteinen kuvaus.
Kartan suuntaaminen oikein on kartanluvun ja sujuvan suunnistuksen perusedellytys. Se auttaa hahmottamaan maaston kohteet ja määrittämään oman olinpaikan. Kartan suuntaamisella tarkoitetaan sitä, että kartta on käsissä samassa suunnassa maaston kanssa. Maastossa oikealla näkyvät kohteet ovat myös kartalla oikealla ja vasemmalla näkyvät kohteet kartalla vasemmalla. Kun kulkusuunta muuttuu, kartta käännetään kulkusuuntaa vastaavaksi.
Kartan kaksiulotteista kuvaa verrataan kolmiulotteiseen maastoon ja selkeiden, erottuvien maastokohteiden avulla määritellään oma sijainti kartalla. Rakennukset, avoimet alueet, sähkölinjat, tiet ja ajopolut ovat esimerkkejä selkeistä kohteista, jotka koululaisen on helpompi hahmottaa kuin esimerkiksi suuri mäki ja sen muoto.
Kartan tulkintaa, suuntausta ja oman sijainnin paikantamista helpottaa peukalo-ote. Peukalo-ote tarkoittaa sitä, että peukalon päätä pidetään kartalla siinä kohdassa, jossa sillä hetkellä edetään. Kun peukalo osoittaa oman olinpaikan, kartan lukeminen matkan edetessä on helpompaa.
Reitinvalinta
Reitinvalinta on suunnitelma, joka tehdään ennen edelliseltä rastilta lähtöä ja jonka mukaan edetään seuraavalle rastille. Reitinvalintaan vaikuttavat omat suunnistustaidot ja kyky edetä maastossa, maaston luonnolliset esteet, maastopohja ja kulku-urat, rastivälillä olevat selkeät välietapit ja kiertävän reitin pituus. Suunnistustaitoon kuuluu osata valita itselleen paras reitti rastilta toiselle.
Aloittelijan kannalta paras reitti on selkeä ja turvallinen valinta esimerkiksi polkua pitkin. Aloittelevan suunnistajan rastiväleillä pitää olla helppoja ja johdattelevia reitinvalintoja. Kokeneempi suunnistaja voi tehdä suoremman reitinvalinnan, joka on usein nopeampi, mutta samalla virheen riski kasvaa. Tasavertaisissa reitinvalinnoissa etusijalla on varmuus.
Suunnistustaidon kehittymisessä on eroja oppilaiden välillä. Suunnistusharjoituksissa voidaan ottaa huomioon erilaiset taitotasot. Samalle rastivälille voidaan tarjota helpompi ja haastavampi reitinvalinta. Esimerkiksi muutaman rastin pituisista suunnistusradoista koostuvassa viuhkaharjoituksessa, jossa on aina sama lähtö ja maali, voi olla tarjolla eritasoisia ja eripituisia ratoja.
Suunnistustaito
Suunnistustaito on sitä, että löytää kartalta itselleen parhaan reitinvalinnan ja etenee suunnitelmallisesti ja suoraan rastille. Tulevan rastivälin suunnitelma luodaan ennen rastilta seuraavalle lähtöä. Samalla luodaan mielikuva tulevasta maastosta. Tämän jälkeen on helppo ennakoida maastonkohteita, joita ei vielä näe. Maastossa edetessä havainnoidaan, että odotetut kohteet tulevat varmasti vastaan ja toteutetaan tehtyä suunnitelmaa.
Tilanteissa, jossa maaston kohteet eivät täsmää kartalla oletetun paikan kohteiden kanssa, kannattaa aloittaa suunnistustehtävä uudestaan palaamalla takaisin paikkaan, jossa edellisen kerran oma olinpaikka oli varmistettu.
Rasti on suunnistustehtävän kohde, eli päämäärä. Rasti on aina selvässä karttamerkkikohteessa ja rastia lähestyttäessä on tärkeämpää etsiä odotettavissa olevaa kohdetta, kuin oranssivalkoista lippua. Myös pihasuunnistuksessa rastilippu saa olla kohteen takana, jolloin kartanluvun avulla pitää löytää rastipisteen luokse ja rastilippu toimii palkintona suunnistustehtävän onnistumisesta.
Rastinotto eli rastin lähestyminen alkaa odotetusta kohteesta, ”kirkontornista”. Kirkontornilla tarkoitetaan jotain erittäin selkeää kohdetta rastiympyrän reunalla tai hieman sen ulkopuolella. Oleellista kirkontornissa on se, että se on helppo havaita tai sen luokse pääsee jotakin johdattelevaa reittiä tai maastonmuotoa seuraten. Rastin lähestymistä ei kannata tehdä kiireellä.
Rastityöskentely tarkoittaa toimia, jotka toteutetaan, kun saavutaan rastille. Rastille tultaessa ensimmäisenä tarkastetaan että koodi on oikea. Jos koodi (ja rastipiste) on oikea, leimataan rastilla. Koulusuunnistuksessa rastilla voidaan tehdä myös jokin muu toimenpide, kuten numeron tai sanan kirjoittaminen omalle paperille tai suorittaa jokin tehtävä. Kun rastilla on leimattu, tehdään suunnitelma seuraavalle rastivälille.
Kompassin käyttö
Kompassi on apuväline kartan suunnan määrittämiseen ja suunnassa kulkua varten. Kompassi otetaan mukaan viimeisenä, kun maastossa liikkuminen karttaa lukien sujuu jo hyvin. Kompassista on apua haastavalla alueella, jos kartassa ei ole paljon luettavaa. Kompassin avulla pystyy myös varmistamaan että kartta on kädessä oikein päin.
Suunnassa kulku ei tarkoita sitä, että kartan voi laittaa takataskuun. Kartan ja kompassin kanssa maastossa kulkiessa on samanaikaisesti luettava karttaa, tarkistettava suuntaa, havainnoitava ympäröivää maastoa ja katsottava mihin astuu. Alakoulun 1-4-luokkien suunnistusharjoitusten tulee perustua kartanluvun oppimiseen ja kompassin käyttöä opetellaan vasta, kun kartanluku on hallinnassa.
Suunnan ottoa ja kompassin käyttöä voi ensin harjoitella sisätiloissa. Varsinainen suunnassa kulkemisen harjoittelu tehdään ulkona oikeissa olosuhteissa.